KESKIVIIKKO

Melkeinpä viikon puoliväli!
Tiiättekö, ne leivokset joista lupailin kuvia, no joo. Näyttäähän ne hyvältä.
Mutta, ne on ihan sika rasvaisia! En tiedä lipsahtiko niihin liikaa margariinia, vai tuntuiko minusta vaan. :D Hyviähän ne on, mutta ei mielestäni niin hyviä että oisin kuvia viittinyt tänne laittaa.

Huomenna olisikin vapaa päivä. :)
Ajattellin lattioita siivoilla. Mietin myös ottaisinko jo matot pois odottamaan pesua. Viikonloopu olisi myös vapaa, ja jos ilmat sallii, niin voisin mennä pesemään matot maton pesupaikalla. 
Kuinkas moni teistä pesee matot itse kesäisin? :)

jakku H&M, toppi Cubus, housut Only, Kengät KooKenkä, korut BijouBrigitte

Tänään oli vapaa päivä jumpasta ja juoksusta. Joten nyt ajoissa sänkyyn. Huomiseen. ;)

Laura

SUNDAY

Heips!
Vitsit kun päivät menee niin nopeasti.
Iltavuoropäivinä vien lapset aamulla hoitoon, ja siinä jää sitten muutama tunti ennen töihin lähtöä. 
Käyn yleensä tässä välissä juoksemassa, imuroin, pesen tai silitän pyykkiä, ja sitten onkin valmistautuminen töihin. Iltavuorosta olen kotona vasta puoli ysi. Joten iltaisin on vain reilu tunti ennen nukkumaan menoa. Siinä kun kattoo lasten seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, laittaa ruuat yms valmiiksi seuraavaan päivään, ja ehkä käy vielä juoksemassa, niin päivä onkin pulkassa ja sänkyyn. Enkä ehtinytkään koneelle.

Aamuvuoro päivinä olen noin viideltä kotona, siinä kun laittaa ruuan ja hoitaa muut kotihommat, niin äkkiä on ilta. Illalla käyn kuitenkin juoksemassa ja taas on seuraavan päivän valmistelut. Niin ei ehdi taaskaan koneelle.
Vapaa päivistä nautin niin ettei tarvitse stressata mistään. Yleensä silloin ehdin myös blogin ääreen. :)
Vapaa päivän pyhitän aina lapsille, ja usein tulee myös käytyä ruoka kaupat ja muut asiat silloin.

Missä välissä päivää te kirjoitatte blogianne? :)

No mutta, tänään tuli lasten kanssa leivottua. Kuvia räpsin vasta huomenna, kun leivokset ovat nyt hyytymässä jääkaapissa.

toppi Spirit Store, kaulakorut H&M, housut JC, Kello Bijou Brigitte

Tulipa huono kuva meiän eteisestä. Otin tämän kuvan kun tuo valokuvakehys on ollut kaapissa pitkään odottelemassa hyvää paikkaa, ja keksinkin lisätä virkattua nauhaa. Nyt sille löytyikin hyvä paikka! :) Virkattu nauha on Sinellistä. Nauhat on edullisia, ja vaihtoehtoja oli paljon. Muutaman eri kuvionauhan taisin kotiuttaa. ;)

Loppuun vielä muutama kukkakuva!

tämä ehdottomasti yksi lempparikukkani!

Ja vähän Remiä. :D

Hauskaa viikkoa!

Laura

WEEKEND

Heipparallaa!
Kuinkas teidän viikonloppu on lähtenyt käyntiin?
Ihanaa ilmaa on ainakin luvattu viikonlopuksi. :)
Onneksi minulla on sunnuntai vapaa päivä niin ehtii piha hommiakin tekemään. :)
Hei ja tänä syksynä on sitten tulossa PALJON omenoita!
Joten ne ketkä omenoita kaipailevat niin sitten vaan syksyllä keräämään. :)
Ajateltiin tänä vuonna kokeilla viedä omenoita mehustamoon jotta saataisin oman omenan mehua.

Kiitos paljon uusille lukijoille keitä tänne on saapunut. ;)
Tänään olin aamuvuorossa, ja töitten jälkeen piipahdin vanhemmilleni, kun lapset olivat siellä tänään hoidossa. Juoksemassa kävin tuossa äsken, uusilla kengillä. ;) Täytyy laittaa niistä kuvat sitte seuraavaan postaukseen. Ostin nimittäin ensimmäiset kunnon juoksukengät! Ja vitsi niillä on kiva juosta. :D Nyt se pitäis kai vielä jumpata ennen saunaan menoa.

Viime viikon lauantaina lapset menivät mummille ja papalle hoitoon, niin minä ja Teemu vietettiin kaksin koko ilta. :) Käytiin Amarillossa syömässä, ja jatkettiin sohvalla löyhöilyllä elokuvan äärellä loppu ilta. Oli kyllä mahtavat ruuat! Alkuruoka oli parasta ikinä, joku Mucshos Nachos jos osasin oikein kirjottaa. :D Love it! <3 Ja kyllä teki hyvää syödä välillä vähän ulkosalla. Tällaiset vaatteet valikoitui päälleni. (paita Ellos, toppi, kaulakorut, jakku H&M, laukku kirpparilta, kengät DinSko, kello Bijou Brigitte, housut JC)

Kävin muuten tänään ensimmäistä kertaa Punnitse ja Säästä kaupassa. Jäin kyllä niin koukkuun!
Mennään koko perheen kanssa sinne huomenna, voisin vaikka sitten kirjoitella mitä sieltä tarttui matkaan. :)
Tämä oli tälläinen pikainen postaus, mutta hauskaa viikonloppua kaikille! <3





Laura

PENTUTEHTAAT JA KULKUKOIRAT

Heippa taas!
Paljon olisi taas asiaa, ja postaus ideoita, kuin myös kuviakin. Mutta nyt on pakko kirjoittaa tästä aiheesta, kun tuntuu että on aivan liikaa ihmisiä jotka eivät tiedä koirien kohtaloista, ja elämänoloista ympäri maailmaa.

Tämä postaus tulee olemaan pitkä, enkä tätä voi kyynelittä kirjoittaa. Mutta eläimiä, ja lapsia ei puolusta kukaan muu kuin me aikuiset. Tänään haluankin kirjoittaa teille pentutehtailusta ja kulkukoirista.

Lapsi on eläinrakas luonnostaan. Meillä naapurissa lapsena oli aina koiran pentuja, ja toisella puolella kissan pentuja, joten eläimet tulivat tutuksi, ja olivat lähellä sydäntä. Olin seitsemän vuotias kun meille tule kotiin ensimmäinen koira. Vanhemmillani onkin aina ollut koira.

Kun muutin kotoa omilleni, päätin heti että haluan koiran. En vaan osaisi olla ilman koiraa.
Kotona minut kyllä oli kasvatettu ottamaan koira "oikeasta" paikasta, tarkoitan tällä ei pentutehdas koiraa, tai muuten "ongelma koiraa". Aloin sitten etsimään netistä koiraa, ja vastaan tuli koira Apulan lemmikki palstalla, " Sekarotuinen Ani koira, n. kaksi vuotias. Hyvä käytöksinen, kulkee hihnassa hyvin, on ystävällinen ja tottunut lapsiin. "
No minähän soitin omistajalle, ja lähdimme katsomaan koiraa heti samana iltana.
Saavuimme kerrostalon pihalle, josta astui ulos epäsiisti pariskunta viiden lapsen ja koiran kanssa. Koira päästettiin heti hihnasta pissalle puun juureen, ja takaisin kiinni.
Ensimmäinen reaktio minulla oli itkun pidättäminen...
Kysyin ensimmäisenä miksi koira on noin laiha. Vastaus oli, " no kun se aina välillä syö hirveesti ja sitten taas lihoo ". Päätin heti että koira lähtee mukaan joka tapauksessa, jotta se saa paremman elämän jostain muualta. Ani oli luuta ja nahkaa, sekäranka näkyi, kuten kaikki kylkiluut. Eläinlääkärin tarkastuksessa koira painoi reilut kymmenen kiloa. Kyseessä on labradorin ja beaglen sekoitus. Tai näin meille kerrottiin. Anin tarkkaa ikää ei tiedetty. En saanut kunnon vastausta mistä he olivat koiran saaneet. Anilla oli kunnosta ja nisistä päätellen ollut pentuja. Maksoimme koirasta sata euroa ja lähdimme kohti kotia. Autossa Ani katsoi omistajia ja vinkaisi kerran. Nuorena hölmönä en osannut ilmoittaa asiasta eläinsuojeluun enkä poliisille. Mutta, Uusi elämä alkoi.

Ensimmäisenä yönä heräsimme siihen kun Ani oli meidän sängyssä, ja oksensi. Ani hotki aina ruokansa muutamassa sekunnissa ja oksensi tämän jälkeen. Koira oli siis ollut selvästikin nälässä, ja tämän takia niin laiha. Opettelimme Anin kanssa sitten myös syömisen. Kädestä nappula kerrallaan.
Käskyn käskyä Ani ei osannut. Ei edes perus käskyä istu. Sitten huomattiin tämä hihna ongelma. Koira ei todellakaan ollut kulkenut hihnassa. Se ei tajunnut siitä yhtään. Veti suuntaan ja toiseen.
Pian ilmeni pelko vieraisiin ihmisiin, ja meihin jos korotimme ääntämme tai nostimme kättä, sanomalehteä tms. Ani alistui täysin ja alkoi vinkumaan vaikkei koiraan koskenut.
Kun menimme ensimääisen kerran vanhemmilleni, jossa on koira. Anin reaktio oli " Päästä minut hihnasta niin tappelen henkeni edestä". Ani huusi, ulvoi, vinkui henkensä edestä. Se pelkäsi. Perheellä josta Anin haimme, oli myös kaksi muuta koiraa. Joita emme nähneet. Tästä voi taas päätellä jotain..
Töitä on Anin kanssa tehty PALJON. Leikkautimme sen, koulutimme, ja annoimme mahdollisuuden.
Ani on ihan älyttömän viisas. Rivitalossa asuessamme asuimme asunnossa kuusi, ja mummoni kolmosessa. Kun käskimme mummon pihalla hakemaan oluen kotoota keittiöstämme, se haki sen ja toi mummolle. Öö joo viisas. :D Kun olin raskaana, eräänä päivänä rasvasin mahaani, ja rasvapurkki putosi. Ani nousi pediltään, otti sen suuhun ja hyppäsi minua vasten ja antoi sen minulle.
Tästä alkoi Anin auttaminen meitä. Tänäkin päivänä, kun ravistan mattoja ulkorappusilla, ja minulta putoaa pikku matto rappusten alle, " Ani Ota, Tuo tänne" se oikeasti hakee ja tuo sen! Sama yksi päivä postin kanssa kun pudotin sen rappusten toiseen päähän. 
Ani haukkuu ja murisee edelleen vieraille kun meille tulee, koska pelko ihmisiin on jäänyt. Ania on luultavasti myös pahoin pidelty. Ani ei ole millään tavalle vihainen, mutta pelkää. Lapsi rakas se on kyllä! Nyt sillä on ikää jo noin seitsemän vuotta. Ja painoakin ehkä vähän liikaa. :D

Mutta tälläisesta tapauksesta haluan sanoa teille sen verran. ÄLÄ OTA KOIRAA JOS SINUSTA EI OLE KANTAMAAN SIITÄ VASTUUTA JA KOHTELEMAAN SITÄ KUIN PERHEENJÄSENTÄ.
KOIRA EI OLE VÄLINE, VAAN ELÄVÄ OLENTO. KOIRAA EI LOPETETA TAI LUOVUTETA KUN SEN KANSSA EI PÄRJÄÄ, VAAN HAETAAN APUA. KOIRA RAKASTAA SINUA EHDOITTA JA ON VARMASTI PARAS YSTÄVÄ! <3 Tässä tapausessa hyvin huomaa kuinka ihminen on Anin pilannut. Ani pelkää edellen vieraita, menee ruokakupille tarkastamaan joka ikinen kerta kun tulee sisälle, että onko siellä ruokaa. Hihna käytöstä on harjoiteltu, mutta "koira pelkoa", hihna hermoilua ei siltä myöskään saa koskaan pois.

Vuonna 2011 aloimme harkitsemaan toista koiraa. Olin joskus ohimenne kuullut kulkukoirista. Ja aloin miettimään että miksi ei. Löysin nettisivun johon oli koottu kaikki suomalaisten ulkomaille perustamat löytökoira järjestöt, tässä linkki klik.
Kun aloitin sivujen selaamisen, itkulle ei tullut loppua. Itkin tunti kausia. Selailin sivuja päivittäin, itkin, ja itkin. En voinut ymmärtää. Perehdyin asiaan kunnolla, ja kolusin jokaisen sivun alusta loppuun. Tänä päivänä en pystyisi siihen, enkä halua edes avata sivuja, koska en kestä sitä totuutta miten koiria kohdellaan. En. Ihminen on niin julma. Selailin sivuja vuoden, ja etsimme sopivaa koiraa meille, lapsi perheelle. Halusimme todella iso, tai todella pienen koiran. Olin yhteydessä eri järjestöihin, ja lopulta Rem löytyi Elämä koirille järjestöltä.
Haimme Remin Hämeenkoskelta. Rem oli myös luuta ja nahkaa. 
Rem on syntynyt perheessä, mutta lapsen tulon myötä heitetty pentuna kadulle. Vänäjällä hyvin normaalia. Tästäkin aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kuinka, mutta lukekaa järjestöjen sivuilta itse. Siellä näette itse koirien kuvia joita on kohdeltu kaltoin. ( kyynel ;( )
Naapurit olivat kertoneet tämän myöhemmin tarhalle. Rem löydettiin Pietarin kaduilta. Rem on siis katukoira. Sen tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta nyt se on noin kolme vuotias. Rem saapui meille 7/2012. Roduista ei ole tietoa.
Remissä on ollut töitä myös. Heti kun se saapui kotiin, se oli ehkä maailman ystävällisin koira. No nopeasti tarttui Anin haukkumis tavat! Ja kun Rem on iso, se ehkä voi vähän pelottaa joitain. :D Rem oli onneksi leikattu Venäjällä. Siinä on ollut töitä samassa missä Anissakin. Rem on meidän lapsille niiiin tärkeä. Yksi ilta äiti haki meidän koirat lenkille, ja minä annoin sitten lapsille uudet lelut jotka olin heille ostanut. Rasmus tuli itkien luokseni, " Äiti missä Remi on, halusin näyttää tämän uuden auton sille ". Ajatelkaa, joku luopui koirasta kun sai lapsen. Meille koira on lasten paras kaveri. Rem antaa pomppi päällään, vetää korvista, hännästä, mennä ruokakupille, ottaa lelut ja luut pois ym. Moni oli alussa kauhuissaan, ja kyseli kuinka voin ottaa katukoiran, noin ison ja vielö lapsi perheeseen. No tota, isot koirat saa huonoimmin koteja. Se tuo meille turvaa. Otimme asenteen että jos ongelmia tulee, niiden kanssa on tultava toimeen ja tehtävä töitä. Kun se tulee meille, se on myös meidän.
Remin kanssa suurin ongelma on sen karkailu.

TÄLLÄKIN KERTAA IHMINEN SAI PILATTU KOIRAN. ÄLÄ OTA KOIRAA, TAI ÄLÄ HANKI LAPSIA JOS SE KOMPO EI KÄY YHTEEN. KOIRA ON PERHEEN JÄSEN, JA AINOA OLENTO JOKA RAKASTAA SINUA ENEMMÄN KUIN ITSEÄÄN.

Voisin kirjoittaa tästä aiheesta, ja koirista loputtomiin. Haluaisin joskus vielä mennä johonkin maahan missä kulkukoiria on paljon, ja apua tarvitaan. Mutta minusta tuskin olisi siihen. En kestäisi sitä. Koiria kivitetään, hirtetään heitetään keitetyllä vedellä, potkitaan, hakataan, kivitetään, heitetään kaivoihin kuolemaan, hukutetaan bensaan, juoksutetaan auton perässä kuoliaaksi, heitetään moottoritiellä ikkunasta. Ei. ;(
Haluan jakaa tämän tiedon, ja toivon että te lukiat linkittäisitte tämän postauksen ettenpäin, jotta saadaan ihmisille tietota tästä. Pyydän että käytte edes jonkun järjestön sivulla, ja annatte hetken aikaanne niille koirille, sivuilla on monia tapoja auttaa kotoa käsin.

Haluan kertoa vielä erään tarinan. Olin apteekissa ostamassa Reminlle shampoota kun se oli saapumassa kotiin. Juttelin apteekkarille, ja se kertoikin koskettavan tarinan. 
He olivat olleet Kreikassa loma matkalla. Eräänä päivänä he olivat menneet lähikauppaan, ja pihalla oli ollut n. kuusi viikkoinen pentu. He olivat kysyneet kauppiaalta mistä se oli siihen tullut, " Eilen illalla auto kävi pihassa ja heitti sen ulos ikkunasta." Perhe ruokki koko loman ajan koiraa, ja kiintyi siihen. Kun lähtö tuli he käytti sen eläinlääkärissä, ja toivat Suomeen. Koira on heillä edelleen. Ajatelkaa! <3 

ANNETAAN MAHDOLLISUUS NÄILLE KOIRILLE, NE ANSAITSEVAT SEN!

Idea koko postaukseen lähti eilen illalla, kun luin puhelimesta Ilta Sanomien uutisen Timi koirasta joka eli 10 viikkoiseksi. ( kyyneliä...) klik Selvisi että pennulla oli vakava sairaus jonka oli pentutehdas koirana saanut, ja kuoli Suomessa rakastetussa perheessä. En avannut videota, koska tiedän ettei itkulle tulisi loppua.
En vaan voi ymmärtää kuinka vielä voi olla ihmisiä jotka joutuvat pentutehtailutn uhrikri. On pakko olla myös ihmisä joita ei kiinnosta koska koira on halpa. Siinä tapauksessa, älä ota koiraa. Sen ylläpitokin maksaa. Näitä pentutehdas tapauksia on niin monia ollut julkisuudessa! Tässä linkki jossa 45 minuuttia löysin yhden pentutehtailijan klik.

Ihmiset selvittäkää mistä koiran ostatte. Halpa ostohinta ei tarkoita etteikö koiralle tulisi muita kuluja. Älä osta koiraa tyhjästä asunnosta joka on tekaistu muka " juuri ollaan muuttamassa " kodiksi, ei autosta, parkkipaikalta, käytä järkeä. Ei niin että koiran emä on juuri jonkun muun pennun mukana. Emä on luultavasti häkissä jo viidettä vuotta taas äitinä. Koirien kohdut ovat pahimilla repeilleet, emät eivät ole poistuneet häkeistään koskaan. Ole vastuullinen. Vain me voimme vaikuttaa, kun emme osta. Kertokaa asiasta eteenpäin jotta jokainen on tietoinen eikä tee samaa virhettä minkä Timin pentueesta oli moni jo tehnyt. Maalaisjärkikin sanoo että kyllähän Venäjältä saa paperit vaikka mille ja mihin.
  Kiitos kun luit tämän. <3

Laura