Frozen kakkuja

 

 

Tämän kakun tein tyttäreni viisi vuotis syntymäpäiville. Hän itse kertoi minkälainen kakun tulee olla, ja millä täytteillä. Täytteinä kakussa on suklaa- ja mansikka mousset. Pohja on tehty omien kanojen munista. Vuokan voitelin Keijun kasvisrasvalla, kostutukseen käytin Valion luomu maitoa. Täytteiden rahkat ja vispikermat olivat myös luomua. 

Tämän kakun tein tilauksesta. Pohja on tehty kuudesta luomu kananmunasta, kostutus luomu maidosta, ja voitelu kasvisrasvalla. Kakun suhteen sain vapaat kädet. Täytteiksi tein lakritsa- ja vadelma moussen, lisänä lomon curd tahna. Täytteissä luomu kermat, sekä luomu rahkaa.

Tämä Frozen kakku on myös tilauksesta tehty, jo vuoden takaa. Enkä kyllä millään muista kakun täytteistä tai tekovaiheista paljoakaan. :/ Mansikoita välissä oli ainakin!

Laura

Esittelyssä meidän kanaporukka osa 1

Tähkäpää ja poikaset

Tämän parempaa kuvaa ei valitettavasti ole Tähkäpääästä. Eli Meidän isoin Kääpiö-Koch on nimeltään Tähkäpää. Hän on myös meidän kolmen muun kochin äiti. Kuvassa näkyvät kaksi isompaa tipua, ovat siis Tähkäpään munista, mutta tyttärensä Ruususen hoitamat. Pienin tipuista on meidän jonkun muun kanan munasta. Tähkäpää toiminut emona.
Tähkäpää on nokkimisjärjestyksen ylimpänä, ollut alusta asti. Hän on aivan ihana kana. <3 Kesy ja ihmisläheinen. Tähkäpää tulee syliin silitettäväksi, ja viihtyy muutenkin ihmisten parissa. Hän on ollut aivan mahtava emo kaikille kolmelle poikaselle. Ruusunen vieroitti poikasensa muutama viikko sitten, jonka jälkeen ne siirtyi Tähkäpään huomaan. Tähkäpäällä sulkasato menossa, eli munia ei tule. Hautomiseen asti muni päivittäin ruskeita munia, lattialle pesiin. Tähkäpää nukkuu myös lattialla vanhassa työkalulaatikossa poikastensa (myös Ruususen) kanssa.

 Tähkäpää, Tupsu ja Ruusunen

Ruusunen

Sitten olisi vuorossa Ruusunen, joka on Tähkäpään tytär. Heidät erottaa kokonsa puolesta, sillä Ruusunen on vähän pienempi, ja kasvotkin ovat erinäköiset. Hän on myös hyvin kesy, ja ihana luonteinen. Kukkapenkkiä kitkiessä pyörii kyllä aivan varmasti kirjaimellisesti jaloissa. Saa aina varoa etti talloa sitä. Se saattaa istua jalkojeni päällä kyttäämässä ötököitä.
Hän aloitti hautomisen heinäkuussa, ja kolme munaa tähkäpäältä annoin jäädä pesään. Niistä kaksi kuoritui. Hyvin hän on lapsosensa hoitanutkin. Tällä hetkellä sulkasato menossa, eli ei myöskään muni. Hautomisviettiin asti muni kyllä päivittäin ruskeita munia. Ruusunen nukkuu Tähkäpään kainalossa, ja on aina muninut myös lattialle pesiin. Nokkimisjärjestyksessä toisena.

Ruusunen ja poikaset

Tähkäpää ja tiput

Tipuista ei kauheasti kuvia ole. Eli nuorin tipu on Vili. Hän on jonkun meidän kanan munista tullut. Kaksi munaa laitoin Tähkäpään alle, kun innostui hautomaan. Ja toinen munista kuoritui. Vili näyttää kyllä vahvasti myös Kääpiö-kochilta.
Vilillä onkin ihan oma tarinansa. Kun Tähkäpää oli kaksi viikkoa hautonut muniaan, liitin Ruususen tipujensa kanssa muuhun laumaan. ( Haudonnasta ja tipuista teen oman kirjoituksen ) Nämä olivat meille ihan ensimmäiset tiput, joten kokemusta ei tipujen haudonnasta tai hoidosta ollut. Valitettavasti kävikin niin, että Tähkäpää hylkäsi munat, ja alkoi hoitamaan Ruususen poikasia. Munat olivat päivisin kylmillään kesäkanalassa, ja yöt kopissa jossa kanat nukkuivat, lämmitin päällä. Ajattelin antaa munien olla kuoriutumispäivään asti kuitenkin kopissa, jos vaikka ihmeitä tapahtuisi. Ei sitten ainakaan jälkeenpäin miettisi että mitä jos. No perjantaina oli ensimmäisen munan kuoritumispäivä, ja toisen lauantaina. Lauantaina aloin siivoamaan kanalaa, ja illasta ajattelin munat siirtää pesästä pois. Perjantaina kuuntelin ja läpivalaisin munat, enkä kuullut tai nähnyt mitään liikettä. Lauantaina tein päivällä siivousta aloittaessa saman, eikä taaskaan mitään. Olin lukenut ja kuullut että piipitys alkaa kuulumaan munasta yleensä päivää ennen kuoriutumista (niin kuin akojenkin tipujen kanssa kävi).
Lauantai iltana sitten otin kylmät munat käteeni, ja lähdin niitä kuskaamaan pois. Kun huomasin toisessa munassa pienen pienen särön. Laitoin munat takaisin pesään, ja lämpölampun päälle. Olin myös lukenut munan avaamisesta/tipun auttamisesta kuoritumisessa. Hetken odottelun jälkeen päätin avata säröä sen verran, että ilma pääsee munan sisällä. Sitten näinkin juuri ja juuri munan sisälle. Siellä oli pieni nokka vastassa, eikä yhtään liikettä. Taas mietin, heitänkö munan pois, sillä jos laittaisin sen yöksi kanalaan, niin olisiko aamulla ikävä yllätys vastassa. Pidin munaa käsieni sisällä ja lämittelin sitä, kunnes piipitys alkoi. Sitä en ikinä unohda. <3 Tässä vaiheessa kanat olivat jo kömpineet pesiinsä, joten laitoin molemmat munat tähkäpään alle. Aamulla jännitin onko tipu elossa, pääsikö se munasta pois, tappoiko joku sen? Elossa oli, ja kuoritumispäivä on 11.11.2016.
Kanalan lämmitettyä koppia avatessa kanat ja toinen kukoista, isommat tiput mukaan lukien ryntäsivät ovesta ulos. Kopin orrelle jäi pikkukukko, ja keskellä koppia makasi kyljellään heikosti hengittävä tipu. Minä jätin kanalan oven raolleen, lämpölampun päälle, ja pikkukukon orrelle istumaan. Lähdin paniikissa hakemaan miestäni pelastamaan pikkutipusta. (Aikuisena minulle on tullut ihme kammo/pelko koskea haavoittuneeseen/kipeään eläimeen.) Mies ei kuitenkaan tullut :D joten palasin kanalaan. Pikkukukko oli mennyt kopin pohjalle ihmetteleään tipua, ja tässä vaiheesa tipu päästi pienen äänen. Nostin sen syliini ja vein kiireesti sisään lämpimään. Menin takaisin kanalaan, otin häkin joka oli toiminut Ruususen ja tipujen suojapaikkana, yritin kaikkia emoja yksi kerrallaan saada kiinnostumaan tipun hoitamisesta, mutta tuloksetta. Siirsin myös isot tiput Ruususen kanssa häkkiin. Mutta ei siitäkään mitään tullut. Tuntien taistelun jälkeen päädyin siihen että suljen tipun lämmitettyyn koppiin päiväksi, jotta lämpölampun lämpö pysyy sisällä. Illalla siirsin taas pikkutipun sekä kuoriutumattoman munan Tähkäpään pesään, jonne myös Ruusunen ja muut tiput meni. Seuraavana päivänä sama juttu, ja lisäsin ruokaa ja vettä tarjolle. Kolmantena päivänä koin että tipu tarvitsee emoaan jokatapauksessa, halusi tämä sitä tai ei. Ja laitoinkin kaikki tiput, Tähkäpään ja Ruususen koppiin, lämpölampun varuiksi päälle. Näin mentiinkin jonkun aikaa. Sitten tehtiin ovelle este ettei pikkutipu pääse kopista ulos, ja lämpölamppu koko ajan päällä. Mutta ovi auki, jotta emot ja muut tiput pääsevät halutessaan ulos. (Tässä vaiheessa heitin kuoriutumattoman munan pois.) Miksi en vain sulkenut heti Tähkäpäätä ja pikkuista koppiin? Tätäkin kokeilin, mutta Tähkäpäällä oli niin kova tarve päästä kahden muun poikasen luo, että se talloi pikkutipun allensa moneen kertaan. Reilu viikon ikäisenä pikkutipu, eli Vili kuitenkin pääsi esteen yli. Ja niin hänkin oli lopulta osa muuta laumaa.

Kaksi muuta tipua ovat siis Tähkäpään munia, jotka Ruusunen vieritti allensa. Isä tipuilla Tupsu kukko. Munia Ruususella oli kolme, ja niistä kaksi kuoritui. Molemmat 21 vrk ikäisinä eli . Edellisinä päivinä kuului piipitystä munista, yön aikana tapahtui kuorituminen. Ensimmäinen tipu, eli Elsa kuoritui 16.8.2016 kanalan lämmitettyyn koppiin. Tämän jälkeen siirsin emon, tipun ja munat kanin häkissä lämmitettyyn varastoon. Noin viikon ikäisinä siirsin aina päivisin tiput ja emon häkissä kanalaa, jotta muut eivät unohtaisi Ruususta, ja huolisivat helpommin tiput laumaan. Tämä eristys tehtiin siksi että tiput olivat ekoja meillä, ja olin kuullut että kukko voi jopa tappaa tiput jos kokee ne kilpailijoikseen. Ja että ovat kokoajan lämmitetyssä tilassa. Anna on siis tipuista nuorempi ja kuoriutunut 17.11.2016. Elsa ja Anna pitävät kovasti Vilin puolia, toimivat hienona mallina tälle. Kesyjä tiput eivät ole, täytyisi enemmän ilmeisesti käsitellä niitä.

Ruusunen ja poikaset

Tässä olisi esittelyssä ensimmäinen osa meidän kanaporukkasta.
Hauskaa maanantai iltaa kaikille!


Laura

Mistä meille tuli mieleen hankkia kanoja?

Meillä on kanoja yhteensä seitsemän, tipuja kolme ja kukkoja kaksi.
Kanoista varmuudella sekarotuisia on kolme, ja yksi kukko. Tämä nelikko on tullut samasta parvesta meille tutuiltamme. Sitten meiltä löytyy puhdasrotuisia kääpiö-kocheja yksi kukkoa, neljä kanaa ja kaksi tipua. Jäljelle jää yksi tipu jonka rotu on vielä arvoitus, kovasti kochilta näyttäisi. Koch kukko sekä kaksi koch kanaa ovat samasta paikasta otettuja. Ensin otin kukon, ja pari viikkoa myöhemmin vielä kaksi kanaa, harmaan ja valkoisen samalta omistajalta. Sitten nämä kaksi "alkuperäistä" koch kanaa, beigejä molemmat, tulivat samasta paikasta kuin sekarotuisetkin, mutta olivat eläneet erilaumoissa.

Mistä keksimme ottaa kanoja?

Tämä kysymys tulee usein ensimmäisenä ihmisiltä kun kuulevat että meillä on kanoja.
Minä olen pienestä pitäen ollut eläinihminen. Olin aina valmis pelastaaan jokaisen auton alle jääneen tai vahingoittuneen eläimen. Monilla tämä vaihea haluta eläimiä kuitenkin menee aikuisiällä ohi, minullapa ei. Lapsena minulla on ollut kaksi kääpiöhamsteria, neljä undulaattia, marsu ja kaksi koiraa. Heti muutettuani pois kotoa ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme  mieheni kanssa, hankimme koiran, Anin. Anista olen joskus vuosia sitten tässä blogissa kirjoittanutkin. Sitten meille tuli Pietarin kaduilta Rem koira 2012. Remiä meille ei enää ole.

Koira ihminen olen, ja olen aina ollut. Miksi nyt kanoja?
Kun muutimme 2012 tähän taloon, pihassamme oli jo tuolloin vanha lato, tai oikeastaan vanha saunarakennus. Silloin vitsailimme että tuohan olisi kanoille sopiva, kun ikkunoista pääsisivät kätevästi kulkemaan takapihallemme. Se ajatus jäi kuitenkin siihen.

Tänä keväänä saimme puhelun tutultamme joka olisi valmis luopumaan muutamasta kanastaan. Haluaisimmeko me ottaa ne? - Laura kun tykkää eläimistä. ;)
Minulta ei kahta kertaa tarvinut kysyä. Äitienpäivänä 2016 sain lahjaksi kanoja ( kanat ei vielä tänä päivänä kotiutuneet). Äitienpäivänä mieheni rakensi lasten kanssa vanhaan koirankoppiin (fiksasi uuden käyttämättömän koirankopin) kanalan, jonka ympärille tuli verkotettu ulkoilu alue.
Minä en tiennyt kanoista, tai kanojen hoidosta yhtään mitään. Olin aina ajatellut että kanat vaan on ja munii, ettei ne voisi olla lemmikkejä, tai edes poiketa ulkonäöllä toisistaan.

Kun äitienpäivän jälkeen seuraavalla viikolla menimme katsomaan tulevia kanojamme, ihmettilin kochien ulkonäköä - Onko nuo kanoja? Ja kuinka nättejä ne olikaan. Ne sai ottaa syliinkin. Rakastuin niihin heti! <3 Sitten näin pienemmät neljä "kanaa" jotka meille oli myös tulossa, mutta ne näin vain vilaukselta muun parven seassa. Ne näyttivätkin enemmän sellaisilta "peruskanoilta". Seuraavaksi hain Hankkijalta rehun, kauran ja purua, joilla pääsee alkuun. Hankkijalla ohjeistivat mitä tarvitsen alussa kanoilla, ja tottakai tuttava myös neuvoi meitä.

Kun luvat ja muut paperiasiat yms oli saatu hoidettua, haimme kanat kotiin. Noin viikko yhteiselon jälkeen näytti edelleen siltä että kochit pitää pikkuiset niin kovassa komennossa, että kukko olisi paikallaan. Kukkoja kun saa ilmaiseksi melkein mistä vaan missä pidetään kanoja, niin semmoinen löytyikin helposti. Heti kukon saavuttua rauha oli maassa. Näillä mentiin jonkun aikaa.
Kunnes yhtenä päivänä huomasin ettei toinen kochi kanoista ollut poistunut kanalasta ulos ollenkaan koko päivänä. Paniikissa soitin miehelleni että nyt on yksi kana kuoleman kielissä kopissaan. Hän totesi heti että tuohan hautoo. Eipä tullut tuo mieleenikään. :D Eli siitä alkoi hautominen. Viikon päivät ann-in aina munien olla pesässä, mutta mitään ei tapahtunut läpivalaistuksessa. Tässä vaiheessa hautoja lopetti muninnan, ja munia tuli vain yksi päivässä, tämä toiselta kochilta. Neljä pikkuista ei vielä olleet munineet nuoren ikänsä takia. Joten minpä keksin että kun me munia käytetämme, ja niitä vain yksi siunaantuu päivässä, otan kaksi uutta kanaa laumaamme!
Muistin että paikassa josta kukon otin, oli aivan ihanan värisiä kääpiö-kocheja. Hetken tätä mietimme, ja mieheni rakensi isomman kanalan. Sitten auton takakontissa oli yhtäkkiä kaksi uutta kanaa. :D

Tiesin että kanojen muninta saattaa jäädä tauolle paikan vaihdon vuoksi, joten odottelin rauhassa muninnan alku. Sinä päivänä kun kaksi uutta kochia olivat kotiutuneet, munien läpivalaistuksessa huomaisin ensimmäiset verisuonet! Sitä päivää en unohda. <3 :D Kolmena peräkkäisenä päivänä jätin munat hautovan alle, koska kolme tipua olin ajattellut meille tulevan. Tästä eteenpäin odotimme 21 vrk ensimmäiseen kuoritumiseen. Noin viikko ennen munien "laskettua aikaa" alkoi toinenkin (alkuperäinen) kochi hautomaan, mutta lakkasi kuitenkin ensin munimasta. Muutama päivä mentiin ilman munia. Kunnes yhtenä päivä alkoikin munia ilmestyä. Beigeistä se ei ollut kumpikaan, ja oletin ettei neljästä pikkuisestakaan kun munien koko oli aika iso. Tässä vaiheessa oli jo epäilys että yksi pikkuisista on kukko. No minä lisäsin kaksi munista hautojan alle, ja niin ne lähti hedelmöittymään.
Ensimmäisistä kolmesta munasta kuoriutui kaksi, ja jälkimmäisestä satsista yksi. Eli tipuja on kolme. Vieläkään en siis tiedä tuon viimeisimmän tipun rotua, tai sitä kuka sen on muninut. Koko haudonnasta ja tipuista tulen kirjoittamaan tarinan ihan erikseen.

Tällä hetkellä meillä munii pääsääntöisesti kolme kanaa, eli pikkuiset. Kaikilla kocheilla on nyt sulkasato, joten munia ei hetkeen ole heiltä tulossa. Tipuilla on ikäää nyt 6 viikkoa, ja kolme viikkoa.
Tästä kirjoituksesta tulikin sen verran pitkä, että jätän kanojen kuvat esittelyineen seuraavaan kertaan. :) Eli kivaa tiistaita kaikille!

Laura

Miksi palasin takaisin blogin pariin?

Heippa kaikille, ja tervetuloa mukaan seuraamaan mitä meillä tapahtuu, mitä minä täällä touhuilen päivisin! :)

Viimeisin blogitekstini onkin jo kahden vuoden takaa. Tämän kahden vuoden aikana on täällä meillä tapahtunut paljon. Matkan varrella selviääkin sitten minkälainen poppoo meillä täällä asuu, ketä siihen kuuluun ja mitä meillä tehdään ja touhutaan.

Miksi nyt palasin kirjoittamaan?
Todella usein tulee mieleeni asioita, joista haluaisin kirjoittaa tai sanoa ääneen. Kysyä muiden mielipidettä/apua milloin mihinkäkin mieltä askarruttavaan kysymykseen kun vaikka netistä ei vastausta löydy. Ja sitten on niitä blogeja joita itse tykkää lukea, ja niistä saakin inspiraatioita ja ideoita omiin kirjoituksiin ja kuviin.

Kuvista puheen ollen, ainakin näin aluksi otan kuvat puhelimellani. Ja katsotaan jos saisin myöhemmin lainaan siskoni kameraa.

Blogissani tulen kirjoittamaan meidän eläimistä, eläinten oikeuksista, luomu jutuista ja lihattoman ruuan laitosta, leipomisesta, uuden kodin haaveilusta, sisustamisesta sekä ihan siitä mitä minä täällä kotona ylipäänsä teen.

Tämä oli aloitus uudelle yritykselle kirjoittaa blogia. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää mukaan, ja minä löydän aikaa blogin kirjoittamiseen! :)
Ihanaa syksyistä maanantai iltaa!

Laura

BARBIE KAKKU

HOT WHEELS KAKUT

LASTEN SYNTTÄRIKAKUT

Meidän lapset oli päättänyt jo kuukausia ennen syntymäpäiviään mitkä kakut haluaa.
Rasmus halusi Tuomas Veturi kakun, ja Sofia ponikakun.
No kun synttärit alkoi lähestyä, aloimme katselemaan netistä kakku vaihtoehtoja.
Ja jostain ihmeestä Rasmus bongasi merirosvo kakun.
Sofialle katsottiin ponikakku jossa poni oli tehty sokerimassasta kakun päälle.

No sitten viikkoa aikaisemmin aloin väsäämään ponia.
Aloitin vartalosta.
Se tuli tunnissa valmiiksi, ja olin vielä tyytyväinen lopputulokseen.
Parin päivän päästä vartalo oli kuiva, ja aloin tekemään päätä.
Pää valmistui myös helposti, ja olin tyytyväinen siihenkin.
Sitten oli vuorossa näiden osien yhdistäminen.
Ja silloin kaikki meni pieleen!
Ensin katkesi yksi jalka. Ajattelin että ei tämä mitään, liimaan sen sokerimassalla takaisin.
Sitten katkesi toinen jalka. No liimaan tämänkin.
Sitten meni kolmas jalka! 
Vieläkään en luovuttanut ponin suhteen.
Mutta kun viimeisenä katkesi vartalo!!! :D
Ei muuten naurattanut siinä vaiheessa.

Tähän mennessä Rasmus halusi merirosvonpää kakun. 
Olin ajatellut että, toinen kakuista olisi "helpohko" tehdä, ja toinen saa olla vaikeampi.
Toisen kuorutan sokerimassalla ja toisen kermavaahdolla.
Ponikakusta piti tulla kermavaahto päällysteinen. Joten suunnitelmat uusiksi.
Olen aina halunnut tehdä Barbie kakun, joten ajattelinkin kokeilla sitä nyt. :)
Rasmukselle päätin tilata merirosvokakkukuvan.
Selailtiin kuvia Ullan Unelmasta, ja vilautin Hot Wheels autokakkukuvaa, ja Rasmus tiesi minkä kakun haluaa. 
Näinpä kuva laitettiin tilaukseen. :)
Reunat kuoruttaisin kermavaahdolla.

Olin aina halunnut tehdä Barbie prinsessa kakun. Ja kun tämä sopisi nyt myös Sofialle, niin ei kun kokeilemaan. :)
Meillä oli ennestään Tuhkimo prinsessa Disney nukke.
Joten ajattelin että laitan tämän kakkuun, ja teen vain ala osan vaalean sinisestä masssasta. Sillä tällä barbie nukella ylä osa on muovia.
Mentiin Sofian kanssa kaksi päivää aikaisemmin ennen syntymäpäiviä Kärkkäiseltä hakemaan vaaleansinistä massaa, kun siellä on sitä aina ollut. Niin eipä ollutkaan tällä kertaa! 
Niin mun tuuria. :D
Sofia halusi syntymäpäivä lahjaksi uutta Prinsessa hahmoa, Prinsessa Ruususta.
Ajattelin, että ostetaan se nukke, ja vaaleanpunaista massaa, kun sitä on ainakin hyllyssä. Massat mukaan ja lelu osastolle.
Kärkkäiseltä ei kuitenkaan löytynyt Ruususta. Eikä koko Lahdesta! :D
Okei, otan normaali barbin, ja teen kaiken alusta loppuun.
Tadaa, 
tässä lopputulos. ;)

Ja tässä Rasmuksen kakku.
Idean viiriin sain netistä, kun selailin erillaisia kakkuja. :)

Laura