Esittelyssä meidän kanaporukka osa 1

Tähkäpää ja poikaset

Tämän parempaa kuvaa ei valitettavasti ole Tähkäpääästä. Eli Meidän isoin Kääpiö-Koch on nimeltään Tähkäpää. Hän on myös meidän kolmen muun kochin äiti. Kuvassa näkyvät kaksi isompaa tipua, ovat siis Tähkäpään munista, mutta tyttärensä Ruususen hoitamat. Pienin tipuista on meidän jonkun muun kanan munasta. Tähkäpää toiminut emona.
Tähkäpää on nokkimisjärjestyksen ylimpänä, ollut alusta asti. Hän on aivan ihana kana. <3 Kesy ja ihmisläheinen. Tähkäpää tulee syliin silitettäväksi, ja viihtyy muutenkin ihmisten parissa. Hän on ollut aivan mahtava emo kaikille kolmelle poikaselle. Ruusunen vieroitti poikasensa muutama viikko sitten, jonka jälkeen ne siirtyi Tähkäpään huomaan. Tähkäpäällä sulkasato menossa, eli munia ei tule. Hautomiseen asti muni päivittäin ruskeita munia, lattialle pesiin. Tähkäpää nukkuu myös lattialla vanhassa työkalulaatikossa poikastensa (myös Ruususen) kanssa.

 Tähkäpää, Tupsu ja Ruusunen

Ruusunen

Sitten olisi vuorossa Ruusunen, joka on Tähkäpään tytär. Heidät erottaa kokonsa puolesta, sillä Ruusunen on vähän pienempi, ja kasvotkin ovat erinäköiset. Hän on myös hyvin kesy, ja ihana luonteinen. Kukkapenkkiä kitkiessä pyörii kyllä aivan varmasti kirjaimellisesti jaloissa. Saa aina varoa etti talloa sitä. Se saattaa istua jalkojeni päällä kyttäämässä ötököitä.
Hän aloitti hautomisen heinäkuussa, ja kolme munaa tähkäpäältä annoin jäädä pesään. Niistä kaksi kuoritui. Hyvin hän on lapsosensa hoitanutkin. Tällä hetkellä sulkasato menossa, eli ei myöskään muni. Hautomisviettiin asti muni kyllä päivittäin ruskeita munia. Ruusunen nukkuu Tähkäpään kainalossa, ja on aina muninut myös lattialle pesiin. Nokkimisjärjestyksessä toisena.

Ruusunen ja poikaset

Tähkäpää ja tiput

Tipuista ei kauheasti kuvia ole. Eli nuorin tipu on Vili. Hän on jonkun meidän kanan munista tullut. Kaksi munaa laitoin Tähkäpään alle, kun innostui hautomaan. Ja toinen munista kuoritui. Vili näyttää kyllä vahvasti myös Kääpiö-kochilta.
Vilillä onkin ihan oma tarinansa. Kun Tähkäpää oli kaksi viikkoa hautonut muniaan, liitin Ruususen tipujensa kanssa muuhun laumaan. ( Haudonnasta ja tipuista teen oman kirjoituksen ) Nämä olivat meille ihan ensimmäiset tiput, joten kokemusta ei tipujen haudonnasta tai hoidosta ollut. Valitettavasti kävikin niin, että Tähkäpää hylkäsi munat, ja alkoi hoitamaan Ruususen poikasia. Munat olivat päivisin kylmillään kesäkanalassa, ja yöt kopissa jossa kanat nukkuivat, lämmitin päällä. Ajattelin antaa munien olla kuoriutumispäivään asti kuitenkin kopissa, jos vaikka ihmeitä tapahtuisi. Ei sitten ainakaan jälkeenpäin miettisi että mitä jos. No perjantaina oli ensimmäisen munan kuoritumispäivä, ja toisen lauantaina. Lauantaina aloin siivoamaan kanalaa, ja illasta ajattelin munat siirtää pesästä pois. Perjantaina kuuntelin ja läpivalaisin munat, enkä kuullut tai nähnyt mitään liikettä. Lauantaina tein päivällä siivousta aloittaessa saman, eikä taaskaan mitään. Olin lukenut ja kuullut että piipitys alkaa kuulumaan munasta yleensä päivää ennen kuoriutumista (niin kuin akojenkin tipujen kanssa kävi).
Lauantai iltana sitten otin kylmät munat käteeni, ja lähdin niitä kuskaamaan pois. Kun huomasin toisessa munassa pienen pienen särön. Laitoin munat takaisin pesään, ja lämpölampun päälle. Olin myös lukenut munan avaamisesta/tipun auttamisesta kuoritumisessa. Hetken odottelun jälkeen päätin avata säröä sen verran, että ilma pääsee munan sisällä. Sitten näinkin juuri ja juuri munan sisälle. Siellä oli pieni nokka vastassa, eikä yhtään liikettä. Taas mietin, heitänkö munan pois, sillä jos laittaisin sen yöksi kanalaan, niin olisiko aamulla ikävä yllätys vastassa. Pidin munaa käsieni sisällä ja lämittelin sitä, kunnes piipitys alkoi. Sitä en ikinä unohda. <3 Tässä vaiheessa kanat olivat jo kömpineet pesiinsä, joten laitoin molemmat munat tähkäpään alle. Aamulla jännitin onko tipu elossa, pääsikö se munasta pois, tappoiko joku sen? Elossa oli, ja kuoritumispäivä on 11.11.2016.
Kanalan lämmitettyä koppia avatessa kanat ja toinen kukoista, isommat tiput mukaan lukien ryntäsivät ovesta ulos. Kopin orrelle jäi pikkukukko, ja keskellä koppia makasi kyljellään heikosti hengittävä tipu. Minä jätin kanalan oven raolleen, lämpölampun päälle, ja pikkukukon orrelle istumaan. Lähdin paniikissa hakemaan miestäni pelastamaan pikkutipusta. (Aikuisena minulle on tullut ihme kammo/pelko koskea haavoittuneeseen/kipeään eläimeen.) Mies ei kuitenkaan tullut :D joten palasin kanalaan. Pikkukukko oli mennyt kopin pohjalle ihmetteleään tipua, ja tässä vaiheesa tipu päästi pienen äänen. Nostin sen syliini ja vein kiireesti sisään lämpimään. Menin takaisin kanalaan, otin häkin joka oli toiminut Ruususen ja tipujen suojapaikkana, yritin kaikkia emoja yksi kerrallaan saada kiinnostumaan tipun hoitamisesta, mutta tuloksetta. Siirsin myös isot tiput Ruususen kanssa häkkiin. Mutta ei siitäkään mitään tullut. Tuntien taistelun jälkeen päädyin siihen että suljen tipun lämmitettyyn koppiin päiväksi, jotta lämpölampun lämpö pysyy sisällä. Illalla siirsin taas pikkutipun sekä kuoriutumattoman munan Tähkäpään pesään, jonne myös Ruusunen ja muut tiput meni. Seuraavana päivänä sama juttu, ja lisäsin ruokaa ja vettä tarjolle. Kolmantena päivänä koin että tipu tarvitsee emoaan jokatapauksessa, halusi tämä sitä tai ei. Ja laitoinkin kaikki tiput, Tähkäpään ja Ruususen koppiin, lämpölampun varuiksi päälle. Näin mentiinkin jonkun aikaa. Sitten tehtiin ovelle este ettei pikkutipu pääse kopista ulos, ja lämpölamppu koko ajan päällä. Mutta ovi auki, jotta emot ja muut tiput pääsevät halutessaan ulos. (Tässä vaiheessa heitin kuoriutumattoman munan pois.) Miksi en vain sulkenut heti Tähkäpäätä ja pikkuista koppiin? Tätäkin kokeilin, mutta Tähkäpäällä oli niin kova tarve päästä kahden muun poikasen luo, että se talloi pikkutipun allensa moneen kertaan. Reilu viikon ikäisenä pikkutipu, eli Vili kuitenkin pääsi esteen yli. Ja niin hänkin oli lopulta osa muuta laumaa.

Kaksi muuta tipua ovat siis Tähkäpään munia, jotka Ruusunen vieritti allensa. Isä tipuilla Tupsu kukko. Munia Ruususella oli kolme, ja niistä kaksi kuoritui. Molemmat 21 vrk ikäisinä eli . Edellisinä päivinä kuului piipitystä munista, yön aikana tapahtui kuorituminen. Ensimmäinen tipu, eli Elsa kuoritui 16.8.2016 kanalan lämmitettyyn koppiin. Tämän jälkeen siirsin emon, tipun ja munat kanin häkissä lämmitettyyn varastoon. Noin viikon ikäisinä siirsin aina päivisin tiput ja emon häkissä kanalaa, jotta muut eivät unohtaisi Ruususta, ja huolisivat helpommin tiput laumaan. Tämä eristys tehtiin siksi että tiput olivat ekoja meillä, ja olin kuullut että kukko voi jopa tappaa tiput jos kokee ne kilpailijoikseen. Ja että ovat kokoajan lämmitetyssä tilassa. Anna on siis tipuista nuorempi ja kuoriutunut 17.11.2016. Elsa ja Anna pitävät kovasti Vilin puolia, toimivat hienona mallina tälle. Kesyjä tiput eivät ole, täytyisi enemmän ilmeisesti käsitellä niitä.

Ruusunen ja poikaset

Tässä olisi esittelyssä ensimmäinen osa meidän kanaporukkasta.
Hauskaa maanantai iltaa kaikille!


Laura