Kanoista varmuudella sekarotuisia on kolme, ja yksi kukko. Tämä nelikko on tullut samasta parvesta meille tutuiltamme. Sitten meiltä löytyy puhdasrotuisia kääpiö-kocheja yksi kukkoa, neljä kanaa ja kaksi tipua. Jäljelle jää yksi tipu jonka rotu on vielä arvoitus, kovasti kochilta näyttäisi. Koch kukko sekä kaksi koch kanaa ovat samasta paikasta otettuja. Ensin otin kukon, ja pari viikkoa myöhemmin vielä kaksi kanaa, harmaan ja valkoisen samalta omistajalta. Sitten nämä kaksi "alkuperäistä" koch kanaa, beigejä molemmat, tulivat samasta paikasta kuin sekarotuisetkin, mutta olivat eläneet erilaumoissa.
Mistä keksimme ottaa kanoja?
Tämä kysymys tulee usein ensimmäisenä ihmisiltä kun kuulevat että meillä on kanoja.
Minä olen pienestä pitäen ollut eläinihminen. Olin aina valmis pelastaaan jokaisen auton alle jääneen tai vahingoittuneen eläimen. Monilla tämä vaihea haluta eläimiä kuitenkin menee aikuisiällä ohi, minullapa ei. Lapsena minulla on ollut kaksi kääpiöhamsteria, neljä undulaattia, marsu ja kaksi koiraa. Heti muutettuani pois kotoa ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme mieheni kanssa, hankimme koiran, Anin. Anista olen joskus vuosia sitten tässä blogissa kirjoittanutkin. Sitten meille tuli Pietarin kaduilta Rem koira 2012. Remiä meille ei enää ole.
Koira ihminen olen, ja olen aina ollut. Miksi nyt kanoja?
Kun muutimme 2012 tähän taloon, pihassamme oli jo tuolloin vanha lato, tai oikeastaan vanha saunarakennus. Silloin vitsailimme että tuohan olisi kanoille sopiva, kun ikkunoista pääsisivät kätevästi kulkemaan takapihallemme. Se ajatus jäi kuitenkin siihen.
Tänä keväänä saimme puhelun tutultamme joka olisi valmis luopumaan muutamasta kanastaan. Haluaisimmeko me ottaa ne? - Laura kun tykkää eläimistä. ;)
Minulta ei kahta kertaa tarvinut kysyä. Äitienpäivänä 2016 sain lahjaksi kanoja ( kanat ei vielä tänä päivänä kotiutuneet). Äitienpäivänä mieheni rakensi lasten kanssa vanhaan koirankoppiin (fiksasi uuden käyttämättömän koirankopin) kanalan, jonka ympärille tuli verkotettu ulkoilu alue.
Minä en tiennyt kanoista, tai kanojen hoidosta yhtään mitään. Olin aina ajatellut että kanat vaan on ja munii, ettei ne voisi olla lemmikkejä, tai edes poiketa ulkonäöllä toisistaan.
Kun äitienpäivän jälkeen seuraavalla viikolla menimme katsomaan tulevia kanojamme, ihmettilin kochien ulkonäköä - Onko nuo kanoja? Ja kuinka nättejä ne olikaan. Ne sai ottaa syliinkin. Rakastuin niihin heti! <3 Sitten näin pienemmät neljä "kanaa" jotka meille oli myös tulossa, mutta ne näin vain vilaukselta muun parven seassa. Ne näyttivätkin enemmän sellaisilta "peruskanoilta". Seuraavaksi hain Hankkijalta rehun, kauran ja purua, joilla pääsee alkuun. Hankkijalla ohjeistivat mitä tarvitsen alussa kanoilla, ja tottakai tuttava myös neuvoi meitä.
Kun luvat ja muut paperiasiat yms oli saatu hoidettua, haimme kanat kotiin. Noin viikko yhteiselon jälkeen näytti edelleen siltä että kochit pitää pikkuiset niin kovassa komennossa, että kukko olisi paikallaan. Kukkoja kun saa ilmaiseksi melkein mistä vaan missä pidetään kanoja, niin semmoinen löytyikin helposti. Heti kukon saavuttua rauha oli maassa. Näillä mentiin jonkun aikaa.
Kunnes yhtenä päivänä huomasin ettei toinen kochi kanoista ollut poistunut kanalasta ulos ollenkaan koko päivänä. Paniikissa soitin miehelleni että nyt on yksi kana kuoleman kielissä kopissaan. Hän totesi heti että tuohan hautoo. Eipä tullut tuo mieleenikään. :D Eli siitä alkoi hautominen. Viikon päivät ann-in aina munien olla pesässä, mutta mitään ei tapahtunut läpivalaistuksessa. Tässä vaiheessa hautoja lopetti muninnan, ja munia tuli vain yksi päivässä, tämä toiselta kochilta. Neljä pikkuista ei vielä olleet munineet nuoren ikänsä takia. Joten minpä keksin että kun me munia käytetämme, ja niitä vain yksi siunaantuu päivässä, otan kaksi uutta kanaa laumaamme!
Muistin että paikassa josta kukon otin, oli aivan ihanan värisiä kääpiö-kocheja. Hetken tätä mietimme, ja mieheni rakensi isomman kanalan. Sitten auton takakontissa oli yhtäkkiä kaksi uutta kanaa. :D
Tiesin että kanojen muninta saattaa jäädä tauolle paikan vaihdon vuoksi, joten odottelin rauhassa muninnan alku. Sinä päivänä kun kaksi uutta kochia olivat kotiutuneet, munien läpivalaistuksessa huomaisin ensimmäiset verisuonet! Sitä päivää en unohda. <3 :D Kolmena peräkkäisenä päivänä jätin munat hautovan alle, koska kolme tipua olin ajattellut meille tulevan. Tästä eteenpäin odotimme 21 vrk ensimmäiseen kuoritumiseen. Noin viikko ennen munien "laskettua aikaa" alkoi toinenkin (alkuperäinen) kochi hautomaan, mutta lakkasi kuitenkin ensin munimasta. Muutama päivä mentiin ilman munia. Kunnes yhtenä päivä alkoikin munia ilmestyä. Beigeistä se ei ollut kumpikaan, ja oletin ettei neljästä pikkuisestakaan kun munien koko oli aika iso. Tässä vaiheessa oli jo epäilys että yksi pikkuisista on kukko. No minä lisäsin kaksi munista hautojan alle, ja niin ne lähti hedelmöittymään.
Ensimmäisistä kolmesta munasta kuoriutui kaksi, ja jälkimmäisestä satsista yksi. Eli tipuja on kolme. Vieläkään en siis tiedä tuon viimeisimmän tipun rotua, tai sitä kuka sen on muninut. Koko haudonnasta ja tipuista tulen kirjoittamaan tarinan ihan erikseen.
Tällä hetkellä meillä munii pääsääntöisesti kolme kanaa, eli pikkuiset. Kaikilla kocheilla on nyt sulkasato, joten munia ei hetkeen ole heiltä tulossa. Tipuilla on ikäää nyt 6 viikkoa, ja kolme viikkoa.
Tästä kirjoituksesta tulikin sen verran pitkä, että jätän kanojen kuvat esittelyineen seuraavaan kertaan. :) Eli kivaa tiistaita kaikille!
Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti